CV | Näyttelyt | Yhteystiedot 
English ››
Kaikki Jannen kaverit kokoontukaa
Tutustuin Janne Räisäseen (1971) sillä tavalla, että menin voimakkaassa humalassa kehumaan hänen esikoisnäyttelyään, minkä olisin
voinut tehdä selvinkin päin. Tapahtuma-ajankohta oli 1990-luvun puoliväli ja olemme edelleen ystäviä. Räisäsen maalaukset
ovat olleet koko ajan melkoisten muutosten kourissa, mutta ne vetoavat minuun edelleen vastustamattomalla tavalla, joka
muistuttaa ihastumista. Jannen maalaukset ovat hauskoja, fiksuja ja ehdottoman seksikkäitä. Niiden houkuttelevuus perustuu
niiden hurmaavaan avoimuuteen ja monipuolisiin ulkoasuihin. Räisänen kuvaa itse ystävyyden merkitystä seuraavasti: " Pidän
myös siitä, että minulla on ystäviä ympärillä, kotona ja muualla. Minna on tärkeä hahmo ja paras kaveri. Karismaattisilta
ystäviltäni (ja ystävistä) saan paljon vaikutteita työskentelyyni. Kaverit on parasta mitä voi olla."
Räisänen on tiheiden taideteosten tekijä, sillä Räisäsen maalaukset pullistelevat erilaisia merkityksiä. Esimerkistä käy I Enjoy My
Minimal (2006) viittaa taiteilijan mukaan minimal techno -musiikkiin, mutta se on mahdollista tulkita myös ironiseksi (?)
kommentiksi Räisäsen oman maalaustyylin runsaudesta. Hänen teoksensa tunnistaa kyllä poikkeuksetta, mutta mihin tämä
tunnistaminen perustuu, onkin jo monimutkaisempi kysymys. Periaatteessa hän ammentaa ekspressiivisestä maalausperinteestä
ja 1970-luvulla alkunsa saaneesta bad painting -tyylistä, jonka tunnetuimmat nimet David Salle, Jean-Michel Basquiat ja Julian
Schnabel sekoittelivat teoksissaan korkeaa ja matalaa kulttuuria huonolla-hyvällä maulla. Räisänen on ennättänyt 1990-luvulla
mukaan pahan maalaamisen uuteen nousuun, mutta hänen työskentelynsä lähtökohdat ovat hyvin moninaisesti niin kuvataiteen,
kirjallisuuden, musiikin kuin viihteen maailmoissa.
Lue lisää››
© 2010 Janne Räisänen
Tutustuin Janne Räisäseen (1971) sillä tavalla, että menin voimakkaassa humalassa kehumaan hänen esikoisnäyttelyään, minkä olisin voinut tehdä selvinkin päin. Tapahtuma-ajankohta oli 1990-luvun puoliväli ja olemme edelleen ystäviä. Räisäsen maalaukset ovat olleet koko ajan melkoisten muutosten kourissa, mutta ne vetoavat minuun edelleen vastustamattomalla tavalla, joka muistuttaa ihastumista. Jannen maalaukset ovat hauskoja, fiksuja ja ehdottoman seksikkäitä. Niiden houkuttelevuus perustuu niiden hurmaavaan avoimuuteen ja monipuolisiin ulkoasuihin. Räisänen kuvaa itse ystävyyden merkitystä seuraavasti: " Pidän myös siitä, että minulla on ystäviä ympärillä, kotona ja muualla. Minna on tärkeä hahmo ja paras kaveri. Karismaattisilta ystäviltäni (ja ystävistä) saan paljon vaikutteita työskentelyyni. Kaverit on parasta mitä voi olla."
Räisänen on tiheiden taideteosten tekijä, sillä Räisäsen maalaukset pullistelevat erilaisia merkityksiä. Esimerkistä käy I Enjoy My Minimal (2006) viittaa taiteilijan mukaan minimal techno -musiikkiin, mutta se on mahdollista tulkita myös ironiseksi (?) kommentiksi Räisäsen oman maalaustyylin runsaudesta. Hänen teoksensa tunnistaa kyllä poikkeuksetta, mutta mihin tämä tunnistaminen perustuu, onkin jo monimutkaisempi kysymys. Periaatteessa hän ammentaa ekspressiivisestä maalausperinteestä ja 1970-luvulla alkunsa saaneesta bad painting -tyylistä, jonka tunnetuimmat nimet David Salle, Jean-Michel Basquiat ja Julian Schnabel sekoittelivat teoksissaan korkeaa ja matalaa kulttuuria huonolla-hyvällä maulla. Räisänen on ennättänyt 1990-luvulla mukaan pahan maalaamisen uuteen nousuun, mutta hänen työskentelynsä lähtökohdat ovat hyvin moninaisesti niin kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin kuin viihteen maailmoissa.
Lue lisää››